Missä mä oon hyvä?
Valehtelemisessa.
Huijaamisessa.
Mä suutun pikkuasioista.
En osaa ottaa mitään vastaan, en kehuja, en toruja.
Ne vaan pahentaa tilannetta.
Joten mä suojaudun.
Vilpillisin keinoin.
Suojaudun valehtelemalla.
Koska sillä tavalla saan itsestäni sen pahan pois.
Olemalla joku muu.
Joku, josta välitetään.
Ettei mun aina tarvii olla se sama Jenni.
Se, joka pilaa aina kaiken.
Se, joka on pilannut jo elämänsä.
Joka on aina saanut kaikki ystävänsä karkotettua pois.
Ja saa ne pois vastaisuudessakin.
Mitä tehdä yhdellä ystävällä, kun voi omistaa mustan sydämen?
Ei mitään.
***
Ei lisättävää.
Wää, mä en tiedä mitä mä voisin sanoa. Toivottavasti joskus helpottais ♡
VastaaPoistaEi tarvii sanoa mitään, jos et osaa sanoa mitään.
PoistaKiitos sydämestä ♥
Nyt mulla on kokonaisia ajatuksia.
VastaaPoistaOkei, sä olet ihminen. Sä et ole yksin, koska täällä on miljoonia muita ihmisiä. Ne sun ihmiset ei vaan oo ollu oikeita, eikä ne oo pystyny olemaan noin ihan ihmisen kanssa, koska ne ite ei ole ihania. Aina on olemassa joku, joka välittää. Joskus sitä vaan putoaa pohjalle, ja tuntuu ettei sieltä pääse ylös. Mutta helvetti vie kyllä sieltä pääsee. Joku nostaa sut sieltä, tai sit sä oot kova ja nouset ite. Kaikkien elämä on joskus helvettiä, toisten enemmän ja toisten vähemmän. Ja ne keiden elämä on vaikeampaa, jaksavat nousta aina ylös. Ei voi ratsastaa yksisarvisella tulevaisuuteen, ellei eka tajua mitä sen eteen on tehtävä. Ja sä oot selkeesti tajunnu minkä kautta sä haluat purkaa pahaa oloa. Kirjoittamisen.
Susta saattaa tuntua että sä oot yksin, mutta mä ainakin oikeesti välitän vaikka en ole edes koskaan nähnyt sua. Sä olet ihminen joka aina tippuu pohjalle, mutta myös nousee. Sä oot kova. ♡
(Pahoitteluni mahdollisista kirjotusvirheistä :D )
Aww, kiitos ♥ Kirjoittaminen kyllä päästää pahan olon pois, se on ihan totta!
PoistaTää on kyllä jo kuukauden vanha teksti, mutta laitoin sen tänne koska tuntui siltä :D
Huhhu, olipa synkkä teksti! Mulle ei ihan auennut, mitä musta sydän tässä tarkoittaa. Kuvaus on kuitenkin iskevää, melkein hyökkäävää. Yleensä ei saisi sekoittaa kirjoittajaa teokseen, mut jotenkin mulla on olo, et tässä oot sää, niin paljaana, että vain harva uskaltaa näyttäytyä niin.
VastaaPoistaTää on kylmää kaatosadetta joulukuussa.Pistää miettiin omallekin kohdalleen, että oonko se mää, josta kuvittelen ihmisten välittävän vai vain se osa musta, jonka uskallan näyttää...
Vanha sanonta käskee aloittaa hyväntekemisen kotoa. Mä muokkaisin sitä muoton, että hyväntekeminen pitäisi aloittaa itsestä. Jos kohtelee itteään kuin kallisarvoista ystävää, voi ehkä jonain päivänä tajuta olevansa jollain tapaa arvokas. Ainakin mä haluan uskoa niin.
Mä toivotan sulle lempeyttä, kärsivällisyyttä ja voimia. Etenkin ittesi kanssa. *hali*
Tän tekstin kanssa oli sellainen tausta, että parin ihmisen kanssa oli ongelmia. Mua syytettiin valehtelijaksi ja tuli olo, että mun on pakko purkaa mun sisällä oleva olo pois. Kirjoitin tämän, annoin sen lojua arkistossa aikansa ja julkaisin sen, kun tuli taas semmoinen olo.
PoistaSun vertauskuvat on jotenkin niin... hämmentäviä O.O Hyvällä tavalla. "Kylmää kaatosadetta joulukuussa", tuo jotenkin kuvaa sitä tilannetta ihan täydellisesti.
*hali takaisin* Ihana Hilbu ♥