Tik. Tok. Tik. Tok. Tik. Tok. Kellon madellessa eteenpäin tunsin sen jokaisen sekunnin iskuna päässäni. Vartaloni nojasi seinään ja käteni olivat kietoutuneet hiusteni ympärille, pidellessäni korviani. Silti tikitys vain paheni. Tik. Tok. Lapset leikkivät pihalla, heidänkin vaimeat äänensä kaikuivat päässäni kovana huutona. Tik. Tok. Kello kuului pitävän vain kovempaa ja kovempaa mekkalaa, minun teki vain mieli ottaa koko kello pois, heittää se lasten päälle. Kello oli kuitenkin isoäitini, joten en kehdannut, kunnioittaakseni edesmennyttä mummiani. Tik. Tok. ”Ole jo hiljaa!” karjaisin kellolle. Tikitys ei loppunut, koveni vain. Jokin minua vainosi. Joku, joka viritteli kellojani. Hullua? Kyllä. Sellainen minä olin. Hullu.
***
Tää tarinablogin tunnus ei oikein suostunut toimimaan, ei hyväksynyt salasanaa eikä blogger lähettänyt uutta, joten tappelin tämän kanssa jonkun aikaa. Tänään sain toimimaan!
Kirjoitin tuon viikonloppuna, korjailin sitä vähän tehdäkseni siitä raapaleen. Olen myös kirjoittanut Olipa Kerran-tarinaa jonkun verran, mutta kiireiden takia en ehtinyt kirjoittaa lukua loppuun. Yritän saada sen tehtyä mahd. pian.
+ Ulkoasu muuttui vähän yksinkertaisempaan suuntaan, ihastuttaako vai vihastuttaako? :D
Äää, ihana ♡
VastaaPoistaEn keksi nyt mitään järkevää sanottavaa, mutta se sun pitää tietää, että toi oli M. A. H. T. A. V. A.
Hmm, ehkä tää ulkoasu on jopa vähän parempi, en tiedä :D
Kiitos ihana! ♥ Ja kiva, että tykkäät ulkoasusta :)
Poista