sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Oneshot - Saanko luvan?

Koulun tanssiaissalin ovet avautuvat, nostan hieman helmaani päästäkseni kynnyksen yli. Tunsin itseni naurettavaksi siinä isossa mekossa. Minkäs teet, kun vanhempasi ovat pakottaneet sinut menemään tanssiaisiin. Menemään nolattavaksi. 
   Pian huomaan tyttöporukan katsovan minua, nauravan. He osoittelevat, haukkuvat pukuani rumaksi. Muistin ylä-asteen ysientanssit, jossa nuo samat tytöt olivat myös nauraneet ja haukkuneet pukuani. Tilanne oli päättynyt ikäväksi, he olivat päivän päätteeksi työntäneet minut mutaan ja pukuni oli mennyt pilalle. Nyt olimme jo lukiossa, tämän piti olla päiväni prinsessana - sen sijaan tämä oli päiväni pellenä.

   Olen jo astelemassa taka-ovea kohti, pakenemassa paikalta. Silloin hän tulee paikalle. Hän hymyilee ja ojentaa kätensä, kysyen pehmeästi "saanko luvan, ihana neiti?" Kasvoilleni leviää väkisinkin hymy ja punastun. Tartun hänen käteensä ja hän vetää minut lähelleen. Hän katsoo minua silmiin ja keinuttaa minua. En voinut lopettaa hänen silmiinsä tuijottamista. Näen hänen vihertävän ruskeissa silmissään rakkauden, aidon sellaisen. Muodostan päässäni kolme sanaa, mutten saa niitä ulos suustani ollessani niin lumoutunut. Joten sanat jäävät ja osoitan sanani elein. Painan pääni hänen rintaansa vasten ja suljen silmäni. Halusin sen hetken kestävän ikuisesti.

Jostain kaukaa kuuluu pirinää, korvia raastavaa pirinää. Avaan silmäni, näen herätyskelloni pirisevän yöpöydälläni. Pamautan sen pois päältä ja hautaan kasvoni tyynyyn. Juuri tämän takia vihasin yötä. Ihastukseni oli pahimman kiusaajani poikaystävä. Hän ei koskaan osallistunut haukkuihin ja joskus jopa sanoi minulle pari sanaa - ehkä ainoa koulussa joka ei syrjinyt minua.

Miksi hän oli kiusaajani kanssa yhdessä? En tiedä, ehkä kiusaajani oli valehdellut hänelle olevansa pelkkä tuttavani. Helvetti.

 ***
Kirjoitin tänään kaksi tekstiä unista, joita olen joskus kuullut kavereilta. Olen muunnellut ja soveltanut joitain kohtia, mutta pääosin uni on sama. 

Tämä uni kertoo siis koulukiusatusta kaveristani ("Olppo"), joka oli tuohon aikaan lukion ykkösellä (nykyään opiskelee ilmeisesti tanssia). Hänellä oli ihastus, joka seurusteli Olpon kiusaajan kanssa ja Olppo tunsi olevansa yksin eikä tuntenut itseään hyväksytyksi. Hän sairastui sittemmin anoreksiaan, yritti itsemurhaa ja oli psykiatrisella osastolla monta kuukautta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Inspiraatiota on aina kiva saada kommenteista :)